melkein yhtä koiraa vähemmän..

Käytiin tänään lenkillä Saaran kanssa. Takas tullessa Mila päätti oikasta ja meni pellon väärää puolta . Huomasi pian ,että onkin ojan ja  tien välissä ja kun oli kiire ,että ei jää jälkeen muista päätti hypätä toiselle puolelle. Ei tainnut tajuta ,että hyppy jää liian lyhyeksi ja loiskautti itsensä keskelle ojaa ja kuului vaan Plums ja ritinä kun jäät meni rikki. No sattui olemaan sen verran syvä kohta ja reunat korkealla ,joten eihän sieltä ylös tulla ilman apua. Kuulin kun se vinkui ja oli ihan paniikissa. Salama meni vauhdilla ekana sinne ja mie säikähin ,että sekin on kohta vedessä ja saan pelastaa kaksi koiraa..Yritin raivata itseni joenpenkalle ,että en itse putoa ,kun oli liukasta. Mila seisoi reunaa vasten olkapäätä myöten vedessä ,takajalat pohjassa. Sain kiini niskakarvoista ja vetäsin sen ylös. Läpimärkä se oli ja pakkasta 10 astetta. Kotia oli matkaa ainakin 1,5 kilsaa. Kylmä kotimatka Milalla. Mila oli kyllä aika järkyttynyt uinnista. Milahan inhoaa vettä, jos se on kylmää. Ei edes kesällä ui kunnolla ,vaan kahlailee rannalla.Koira oli kuin siili,turkki pystyssä ja jäässä kun tultiin kotiin. Mila saikin sitten olla työaikana sisällä odottamassa kuivumista. Eikä illallakaan mene kuin pissille pikaisesti ulos. Toivotaan ,että ei tule kipeäksi?Sellaisia jänniä lenkkejä meillä oli tänään . Tajusin vasta kotona ,että jos en olisi huomannut Milan hyppyä olisin varmaan ,vaan ihmetellyt mihin se jäi? Mila kun käy lenkillä aina tekemässä omia puuhia hiirimetsällä. Saattaa kestää hetken, kun tulee meidän luo ja sit häviää taas pellolle kaivamaan . Ehkä olisin jossain vaiheessa lähtenyt katsomaan minne on jäänyt,mutta olisinko tajunnut sen olevan ojanpohjalla? Toiset koirat olisi kyllä varmaan kuulleet jotain ja löytäneet sen??Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin:)