Agilityä... Löysin viellä yhden kuvan Nanasta. On otettu joskus 1978-79? Kesä kuva taas ,eli varmaankin ollaan oltu koulutus juttuja tekemässä. Paikalla makuuta harjoiteltiin mitä erikoisimmissa paikoissa ja todella pitkällä matkalla. Saatto olla koira urheilukentän toisessa päässä ja mie toisessa. Eeva tietysti lähempänä varmistelemassa liikettä jos oikein muistan. Se on kyllä jäänyt muistista mitä annettiin palkaksi? Varmaan jotain tosi erillaista kuin nykyjään.. sokeria ehkä??:D Sokeri pala oli silloin muotia ,mutta vain jostain oikein hyvästä suorituksesta tai kun lopetettiin harjotukset... No tähän päivään takasin:=0 Merja ja Mila tänään taas hallilla. Nyt löyty taas oikea Mila matkaan :D Uutena oli rengas ja pituus hyppy. Eipä tuo ollut Milasta mitään kummallista hyppyjä ,kuin hyppyjä. Menee sit läpi tai yli ? Kepit oli kaikki 12 mukana ja nyt alkaa jo sujua ihan kivasti ne! Hienoja rata suorituksia oli nähtävissä Milalla. Yksi huti putki taisi tulla ,mutta taisi olla käsky hieman myöhässä tai sit ohjaus virhe? En nähnyt tarkkaan. Puomi on Milasta kiva ja siinä tyttö on tosi tarkkana kontaktilla:)) A este on myös hauska, sen mila menee kuin orava, yhtä nopeasti ja kevyesti. On kiva huomata miten Mila menee Merjan kanssa tekemään harjotusta. Mie unohdun täydellisesti silloin kummaltakin. Yritän olla reunalla tarkkana katsomassa miten menee ja jos tarttee, niin annan vinkin missä näin virheen! Mila on jotenkin tosi rentona tossa ja se näkyy siitä pitkälle. Kuuma näytti tulevan Merjalle oli sen verran jo vauhtia suorituksissa ,vaikka tekniikkaa yrittävät ottaa enemmän ,kuin vauhtia. Mila teki myös tauolla ihan itse Merjan sivulla hienon seuruun:)) Se ei kyllä ollu tarkoitus ,mutta itse näytti sivulle menevän ja kontaktin ottavan. Hyvä Mila!! Merja ei aluksi edes sitä huomannut kun kävelivät takas esteille. Mie huusin että kiva seuruu teillä!! Merjakin sit huomasi sen ja tietysti pallo tuli palkaksi heti! Harmi kun siellä hallilla on, niin huono valo, että ei saa kuvia oikein onnistumaan:(( Yritän taas nappailla ensi viikolla jonkun kuvan, jos vaan onnistuu. Viimekerralla ei onnistunut. Viikonlopulla sit otetaan taas Milan kanssa tottista kotona, vaihtelu virkistää!

kuvia

HISTORIAN HAVINAA:)). Löysin tuolta albumista tosi vanhoja kuvia. Kuvat on otettu kesällä 1977 ,jolloin nuorena tyttönä kouluttelin mummoni koiraa:) Tämä saksanpaimen koira NANA oli ensimmäinen kouluttamani koira ,josta alkoi siis innostus koiriin. Vietin kaiken aikani ja lomani jos vain mahdollista Enonkoskella Ystäväni Eevan kanssa, joka omisti pystykorva tyyppisen koiran. Milloin olin kotona Lappeenrannassa ,kirjoittelimme Eevan kanssa koulutus juttuja kirjeellä toisillemme ja muistelen ,että joskus pidimme jopa kokeita kirjeiden avulla koulutuksesta:)) Hassua! Nana toimi mummoni baarissa vartiokoirana öisin! Muistelen ,että jopa muutaman kerran taisi olla varkaitten kanssa nenätystenkin yöllä. Nana oli hyvin vilkas ja iloinen koira, jota oli helppo silloisilla opeilla kouluttaa.. voi noita muistoja niiltä ajoilta:) Toisessa kuvassa olen nanan ja napsun, Eevan koiran kanssa urheilukentällä . Eeva nappasi kuvan ,kun lopetimme koulutusta siltä päivältä. Toisessa kuvassa nana nuorena noin reilu puolivuotiaana:) Nana sairastui nisä kasvaimiin reilusti yli kymmenen vuoden iässä ,jolloin se jouduttiin lopettamaan :(( Taisi tuo koiruli silloisen pappilan labradorin noutajan kanssa tehdä yhdet lehtolapsetkin:) Silloinhan koirat saivat ja olivat kirkonkylillä vapaasti irti. Muistelen kyllä kuulleeni ,että kyseinen herras mies koira oli vieraillut mummini pihalla vonkailemassa hienoa saku neitiä . Nana kun oli opetettu olemaan pihalla ja ei karkaillut pitkin kyliä. Joten pitihän herrojen juoksuaikana tulla tyttösen luo:)) Taisi tehdä meljkoisen pentueen muistaakseni ja suuria olivat pennut. Tuo Nana jää aina olemaan se minun muistoissa oleva ensimmäinen koirani. Siitä olen varmasti saanut tämän rakkauteni saksanpaimen koiriin. Haaveena on ollut aina omistaa joskus tuollainen kyseinen koira. Koskaan ei voi tietää milloin se sattuu kohdalle ja pihallamme juoksee iloinen oma saku koira?? Onneksi Annilla on rita jota saa rutistella ja joskus jopa pitää useamman päivän hoidossa.