Lehmät karkuteillä !

Tänä aamuna sitten saatiin oikeaa lehmä zumbaa harrastaa.. eipä uskoisi kuinka 500 kilosilla lehmillä nousee jalat kepeästi kuin nuorella varsalla:) Ihmeteltiin lehmän laskussa mitä tuo Mila sekoilee? kimmo jo luuli että onko koira tullut ihan pöpiksi kun juoksee hädissään paikasta A paikkaan B ja ihan sekaisin kuin seinäkello? Todettiin pian että lehmät olivat lähteneet sitten viljapeltoon riehumaan:( K*ÄÄK!!) Teemu oli illalla jättänyt langat auki väärälle pellolle ,joten siellähän ne lehmät sitten tietysti juoksivat. Meillä kun on niin ,että lehmät kulkee polkua pitkin ja siitä aukeaa vuorotellen laitumet kummallekkin puolelle polkua ,miten milloinkin halutaan. Nyt vain on niin ,että sillä toisella puolella sattuu olemaan kaksi lohkoa missä lehmät ei viellä pääse käymään. Sinne ei ole laitettu lankoja edes kokonaan ja pelto päättyy tietysti maantielle. Eikös nuo kantturat tietysti heti sinne sännänneet ,kun vaan langat vähän oli jääneet auki portilla! Miulla tietysti heti pamahti ajatus, että tiellehän ne menevät ja sitten minne sattuu! Onneksi Mila on sitten nopea kintuista ja käsky hae kaikki se lähti kuin natoohjus painattamaan kääntämään laumaa takas. Me retun kanssa kuljettiin sivussa ja varmistettiin sitten pellon toinen reuna. 34 kantturaa sitten lähti Milan käskystä etenemään takaisin päin.. ja tietysti täysillä ja kovaa juoksivat!Lauma meni kahtia ja toinen puoli tietysti juoksi toiselle pellolle ,jossa ei tietysti lankoja . HUH. HUH! Nyt meillä siis kaksi laumaa eri suunnalla ja kaksi koiraa eri suunnilla. Retu otti lähemmän lauman ja Mila lähti kääntämään toista laumaa. Milan tietäen se teki kuten kirjassa sanotaan ja tietysti lähti HIENOLLE suurelle flänkille hakemaan vasemmalta laumaa takas. Jes hieno kaari ,mutta ei olisi tarvinnut just nyt, noin suurta kaarta tehdä. Lehmät ehti mennä ainakin 70 metriä etäs pellolle ja sai Mila sitten juosta nuolena sinne. No kääntyihän se lauma sit takas. :) Sillä aikaa mie yritin ohjata retua kuljettamaan toista laumaa pois viljapellosta. HIENOA kaksi koiraa ohjata yhtäaikaa, paitsi toinen 70 metrin päässä ja toinen alle 10 metriä miusta. Onneksi Kimmo alkoi tajuta ohjaamaan retua, joten mie sit keskityin Milaan. Saatiinhan myö sit se lauma haltuun neljästään . Viimeiset lehmät Mila ohjasi sit takas oikeille laitumille ja varmisti, että varmasti menevät tarpeeksi kauas portista. Kuljetti ne sitten pellonperälle asti ihan itse ja omatoimisesti! ;D Koirat saivat ja koko karja ja koko kylä siinä kuulla erinnäisiä huutoja ja käskyjä ja lieviä kirosanoja ! Tuli ainakin herätettyä varmaan lähiseutu hereille! ? Kun oltiin saatu karja takasin ja haltuun olivat koirat saaneet juosta varmasti tarpeeksi aamulenkkiä . Mila juoksi varmasti ainakin kymmenen kilometriä edestakas lehmien perässä . Pitikö tehdä niin isoja ja laajoja kaaria? Kyllä ne olivat kuumissaan ja varmasti ihan poikki :=0 . Mentiin sitten aamukahville vihdoin ja siellä käytiin rakentava keskustelu omasta ja koirien työskentelystä kyseisessä tapahtumassa :/ Lopputulos oli ,että koirat oli ihan hyviä ja myö itse ihan täysiä hölmöjä! Pitääkö sitä kiihtyä ja alkaa huutamaan aina? . En edes muista mitä sanoja käytin rakkaita lehmiä ja avopuolisoa kohtaan! Onneksi ei Kimmokaan muista, mitä miulle huusi! Siinä varmaan meidän hyvän yhteistyön salaisuus keskenään! Ei muistella miksi ollaan toisia kutsuttu, kun hermot pettää. Loppujen lopuksi tultiin siihen tulokseen ,että ei olisi saatu kahdestaan elukoita noin nopeasti ja hienosti hoidettua pois pellollosta ,jos ei olisi ollut noita koiria apuna! On ne niin tarpeellisia ja rakkaita kuitenkin meille kummallekkin ! Pitää vaan muistaa kiittää noita kahta koiraa aina välillä. Siis suuri kiitos ihanat kaverit MIla, pikku muikkunaama ja retu, jäykkä jätkä :) Taas tuli sitten todistettua ,että kyllä noista koirista on jokus suuri hyöty tuolla töissä! Meni 5 vuotta ja nyt jo Kimmokin sen tänään tunnusti ..ei paha ,ei! Alkaa vanhakin taipumaan ;D !