Historian havinaa 2. Lisää viellä miun koira histotriaa:)) Kuvissa oleva punainen pystykorva oli siis Retu:)) Koiralla oli valitettavasti pojan nimi ,vaikka se olikin tyttö koira. Retun nimi vaihtuikin jostain syystä sitten Retuliiniksi, kun huomasimme että tuohan onkin tyttö! Tämän koiran kanssa harrastin agilityä ja tottista. Kävimme alkeis ja jatkokurssit agilityssä. Retu eli noin kymmenen vuotiaaksi ja menehtyi sitten sydämmen vajaatoimintaan. Se oli koira joka vaelteli omia polkujaan. Retun sairastuttua otimme kasvamaan keskiaasian paimenkoiran Roopen ,joka eli vain 2 vuotiaaksi :(( Roope menehtyi luu ja kudos syöpään. Roope sairastui pian retun kuoleman jälkeen. Luulen että se masentui ja sairaus puhkesi silloin. Retun kuoltua roope vain makasi retun pedillä ja ei syönyt mitään:(( Surullista nähdä kuinka koira suree ystäväänsä. Retu joka tällä hetkellä asuu kanssamme ,otettiin juuri ennen roopen kuolemaa. Roopen kanssa kävimme tottis jutuissa ja olin saanut sen juuri peruskoulutettua . Roope vahti lehmiä navetalla ja nautti lehmien seurasta.. niinkuin rodulle on tyypillistä! Aivan ihana koira:D Muutama kuva näistä meidän vanhoista ystävistämme . Uusi retu sohvalla ,Roopen kanssa muutama kuukausi ennen roopen koirien taivaaseen menoa:))
Nää vanhat otokset on kyllä liikuttavia ja mielenkiintoisia. Niissä on sitten vain sitä jotakin. Liikuttava erityisesti toi viimeinen kuva missä Roope ja Retu ovat kuonot vastakkain. Ja toi oli myös erityisen hauska missä Roopella on lakki päässä ja istuu navetalla. Ihan kun siinä maajussille morsian; "No se saisi olla sellainen, joka ei ihan pienestä hätkähdä..."
VastaaPoistaMoi. Niin ihania muistoja tulee kun löytää vanhoja kuvia:)) Ei enään muistanutkaan kaikkea millaista oli noitten koirien kanssa. Kaikki omalaatuisia ja erilaisia..ihania! Varsinkin tuo Roope:D Niin ihana ja itsepäinenkin. Se todella nautti olla navetassa ja vahtia kun mie lypsin. Ulla
VastaaPoista