perjantai 2. heinäkuuta 2010

Tänään oli surullinen päivä! Rakas ystävämme Maija maitoparta ,makkara , Maija , rakkaalla lemmikillä oli monta nimeä, nukkui sitten pois :( Maija eli yli 17 vuotta kanssamme. Viimeisen puolivuotta Maija kulki sokeana ja kuurona kodissamme. Eipä tuota pikkuista Maijaa se tuntunut vaivaavan ja aina yhtä iloisesti se tervehti kaikkia tuttuja ja omia ihmisiä, kun sattui päin kävelevän..Puolivuotta elimme raskasta aikaa ,peläten tätä surullista päivää. Jokainen yhdessä saatu uusi päivä oli meille onni omistaa Maija. Maija nukahti omalle rakkaalle sängylle iltapäivällä. Onneksi sain olla läsnä viimeiseen hengähdykseen asti ,pitäen Maijaa tassusta kiinni. Sanoin kuvaamaton tyhjiö jäi kotiimme . Kaikille niin rakas ystävä haudattiin makuuhuoneemme ikkunan alle ruusupensaan juurelle. Maija kehrää meille sieltä sydämiimme asti, joka ainut päivä . Tässä Maijan muistolle pikku laulu ,jota joskus Maijallekkin lauleskelin...



Ikävän nyt kerron teille, Maija sairastui. Kylmä oli ilma eilen ,Maija vilustui.
Minä häntä silittelin ,ei hän kehrännyt. Maidollakin mairittelin ,ei hän hyrrännyt.
Pappa makkarankin osti, Maijalle sen vei. Maija pääntänsä vain nosti ,sanoi KIITOS EI!
Viimein Papan tohvelihin ,Maija löysi tien,kävi siihen kyyryksihin ,ystävämme pien.

HYS,HYS, lapset hiljaa aivan ,Maija nukahtaa...
Uni huomiseksi varmaan ,Maijan parantaa!!

Iltapäivällä Teemu kysyi ,kuulinko kun ukkonen jossain kaukaa jyrisi? Luulen, että silloin taivaassa pikku enklelit avasivat Maijalle raskaita taivaan portteja. Uskon, että Maija meni toisten rakkaitten lemmikkien luo taivaaseen. Nellakin sanoi ,että maija menee Nooran(Nellan koiran ) kanssa samaan paikkaan! Kun Noorakin on kuollut. Ehkä huomenna on iloisempi ja parempi päivä?

2 kommenttia:

  1. Voi miten surullista :( Voimia teille sinne. On niin kurjaa kun joutuu rakkaasta luopumaan. Maijalla kuitenkin on nyt varmasti hyvä olla. Osanottoni Maijan pois menon johdosta.

    VastaaPoista
  2. kiitos muistamisesta :) Onneksi on hyviä ystäviä ,jotka ovat hengessä mukana! Eikös se niin mene ,että on onnea surukin osaltaan ,kunhan sen vain elämässä oikein oivaltaa? Miten muuten meillä oliskaan ,taito naurahtaa!! Ja jäihän meille sentään paljon kivoja muistoja:) Elämä vaan antaa ja ottaa . Nyt se sitten otti!

    VastaaPoista